Loppu on lähellä

Street Food festareilla Regensburgissa.

Hallojaa! Pahoittelut pitkähköksi venähtäneestä postaustauosta. Tässä on ollut niin sanotusti vähän kaikkee. Toki sekin voi vaikuttaa, että mun nettikaapeli ja tietokone päättivät molemmat sanoa sopimuksen irti maanantaina. Otin tämän hienovaraisena vinkkinä korkeammilta voimilta ja keskityin sitten opiskeluun. Nyt kun kokeet ovat ohi, päätin tulla postailemaan vielä viimehetkien fiiliksiä. Kuvituksena käytän Barcelonassa sun muilla reissuilla napattuja fotoja.

Tuntuu jotenkin hullulta, että vaihdon loppuminen on vain viiden päivän päässä. Kotoa maalikuussa lähtiessäni  katselin keskittyneesti ympärilleni yrittäen painaa pienetkin asiat elämästäni Suomessa mieleeni. Tuntui siltä, että lähtisin pois ikuisuuksiksi. Aika on mennyt kuitenkn käsittämättömän nopeasti. Tämä on tietenkin merkki siitä, että hauskaa on ollut!

Lämmin tuulahdus naamalla lentokoneesta ulos astuessa ja rajaton riemu ikuistettuna yhteen kuvaan :D

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna reissuputkemme huipentui Barcelonaan. Mua vähän jännitti lähteä sinne, koska pelkäsin, että se ei olisikaan niin upea kuin muistoissani. Mutta toisin kävi, tuntui, että nyt Barcelonasta sai tavallaan vielä enemmän irti, kun oli oikeasti aikaa vain pysähtyä katselemaan ympärilleen, kun ei ollut painetta juosta kaikissa mahdollisissa nähtävyyksissä. Viikonloppu meni siis rauhallisesti ympäri kaupunkie pyörien, rannalla loikoillen sekä tapaksista ja sangriasta nauttien. Ihanaa! Yhdeksi vuorokaudeksi vuokrattiin myös pyörät, mikä oli aivan loistava veto. Barcelonassa on yllättävän hyvät pyöräkaistat  ja ympäriinsä polkiessa näki paljon enemmän kuin esimerkiksi metrolla matkustaessa. 

Hyvin on syöty jos ei muuta.

Pian Barcelonan jälkeen sain osan mun perheestä tänne Regensburgiin visiitille. Viikonloppu läheisten kanssa tuli erittäin tarpeeseen, eikä pelkästään siksi, että pääsin Saksan pahimpien superhelteiden ajaksi nukkumaan ilmasoituun hotelliin… Ainakin Suomeen paluu alkoi tuntua ihan kivalta, kun sai pienen muistutuksen siitä, miten mahtavia tyyppejä siellä odottelee. Joten kiitos vielä kaikille hulvattomasta viikonlopusta ja kiitos myös Mirjalle sponsoroinnista! :D

Plzen oli melkonen aavekaupunki, mutta jos positiivista haetaan niin ölppi oli hyvää ja seura hulvatonta.

Noin muuten viimeiset pari viikkoa Regensburgissa ovat kuluneet sekavissa tunnelmissa. Välillä pyöritään kaupungilla ihmeellisessä onnellisuuspöhnässä ja nautitaan vielä hetki siitä, kuinka kaunista kaikki on ja toisinaan maataan kaverin lattialla epätoivon vallassa, kun kaikki loppuu pian. Ja joka kerta suomalaisen kaverin tai perheenjäsenen kanssa puhuttuani haluan jo pakata laukkuni ja lähteä, koska ikävä on valtaisa! Ei tää oo helppoo kenellekään. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kai kiitollisuus. Koko vaihto on ollut aivan mieletön kokemus, enkä muuttaisi siitä mitään. Uusien, mutta silti todella läheisiksi tulleiden kavereiden hyvästely harmittaa eniten, mutta haluaisin uskoa, että me nähdään vielä. Vaihtarielämääkin tulee varmaan tavallaan ikävä, koska tämä on ollut niin rentoa. Opiskelu ei ole kovin haastavaa (hehe, hyvä sanoo tässä vaiheessa, kun kokeita ei ole vielä tullut takaisin) ja töissäkään ei tarvitse käydä, joten vapaa-aikaa on paljon. 

<3

Vaihtarielämää leimaa mun mielestä myös spontaanius. Voi lähteä Tsekkiin puolen tunnin varoitusajalla, jos huvittaa ja bussipysäkiltä kotiin kävellessä joku saattaa kutsua naapuritalon parvekkeelta käsin mukaan bileisiin. Toki puolen vuoden „lomailun“ jälkeen alkaa jo kaipaamaankin kunnon työtahtia ja sellaista perusarkea. Varmasti kuitenkin jonain räntäisenä maanantaina marraskuussa katson ulos Tritonian ikkunasta ja muistelen kaihoisasti kaikkia hulluja, hauskoja ja unohtumattomia hetkiä, mitä täällä olen päässyt kokemaan. Oih! 

Spontaanilla Roadtripillä. Biletettiin autossa kauheella innolla matkalla motarille, mutta riemu loppu lyhyeen, kun juututtiin liikenneruuhkaan ensimmäiseksi tunniksi...

Tekisi mieli kirjoitella enemmänkin, mutta mun viimeinen kirjallisen saksan luento alkaa pian ja me saadaan kokeet ja lopputyöt takaisin. Jännää! Palailen kyllä varmasti blogiin vielä kerran Suomen puolelta ja kertoilen paluun jälkeisiä fiiliksiä. Bis bald!

#vainsaksajutut

Ollaan puhuttu paljon kavereiden kanssa oudoista, ärsyttävistä, huvittavista ja ennen kaikkea tyypillisistä saksajutuista, mitä ollaan saatu vaihtareina kokea täällä. Päätin sitten koota muutamia havaintoja tähän postaukseen. Ehkä muut Saksassa aikaa viettäneet voivat samaistua ainakin osaan? Ja ne jotka aikovat viettää aikaa Saksassa, you have been warned. // This time I finally desided to write something in English as well. Maybe someone can relate to the funny, weird or even annoying things I have experienced spending a semester in Germany? Don't take this post too seriously, please! :D

1. Ku joku saksalainen heittää hyvän läpän...

When a German person makes a good joke...

...mut sit sulle selviää, et se ei ollukaan läppä. 

But then you find out it wasn't a joke.

Stereotypia saksalaisten huumorintajuttomuudesta pitää jossain määrin paikkaansa. Suomalaisena mulla ei toki oo paljon varaa huudella aiheesta. :D You know what they say about German people and their sence of humour...

 2. Ku saat taas jonkun lomakkeen, mikä pitää palauttaa jonnekin nevahööd toimistoon johonkin tiettyyn deadlineen mennessä... When you get another weird form that you have to take to some office you have never even heard about and you just stand there looking at it like...

 Perus Immatrikulationsbescheinigung ja mitä näitä ny oli.

3. Ku oot kattonu livestreamina jääkiekon mm-kisoja...

When you have watched ice hockey world cup games on live stream...

 

Ja nyt panikoit, ku et oo varma oliko se laillinen saitti vai ei. And now you're panicing because you're not sure if it was legal or not. Jep, Saksassa myös livestreamaus voi monissa tapauksissa olla laitonta ja tätä myös valvotaan ahkerasti (tiedän useemmankin, joka on jo saanu mojovat sakot).

4. Ku näköpiirissä ei oo yhtäkään autoo tai ihmistä ja päätät kävellä punasia päin...

When don't see any cars or people anywhere near and you deside to cross the street despite the red Ampelmann...

Living on the edge Deutschland style.

5. Ku ruokaostoksilla loppusumma on aina vähemmän ku oletit:

When you're buying food and everything costs less than you expected:

 

6.  Ku on sunnuntai ja sun tekis mieli karkkia, mut kaupat ei oo auki:

When it's Sunday and you have a huge craving for candy but the stores are closed:

7. Ku Skype-puhelu katkee, koska nettiraja ylittyy:

When your Skype session unexpectedly ends because you've crossed your daily data limit:

En tiedä, onko muualla Saksassa samaa käytäntöö, mutta meidän yliopiston asuntoloissa nettiraja on 2-4,7GB per päivä.

8. Myyjät aina, ku kysyt voiko maksaa Visa Electronilla:

The answer you always get when you ask if it's possible to pay with Visa Electron:

9. Ku joku saksalainen päättä taas ilman mitään syytä muistuttaa sua, et täällä Saksassa asiat hoidetaan täsmällisesti ja järjestelmällisesti:

When a German person reminds you once again for no reason how you have to be pünktlich and ordentlich because you're in Germany:

Aiheesta innokkaasti muistuttelevat ei taida tietää mitään suomalaisesta kulttuurista. Meillä homma on kumminki viety ihan nextille levelille (miks saapua paikalle tasalta, ku voi aina tulla jo varttia vaille?!) FYI: Finnish culture is quite the same. No need to remind me. Actually, instead of coming somewhere on time, Finns prefere coming 15 minutes before.

10. Fiilis aina ku oot syöny perinteikästä saksalaista ruokaa:

How you feel after eating traditional German food:

11. Vaihdon alussa, ku joku ehdotti kaljottelua oudossa tilanteessa esim. yliopistolla:

Your reaction at the beginning of your exchange when someone suggested having beer in a weird situation for example at the Uni:

...kun taas nyt kaikki on ihan et:

...but now everyone's like:

Näitä juttuja riittäis vaikka kuinka paljon, ehkä jatkan jossain toisessa postauksessa...  Jutut on tietysti huumorimielessä laadittu, joten ei kannata ottaa ihan liian vakavasti! Ei muuta tällä kertaa, Saksassa kaikki on hyvin. Päivät kuluvat pääosin kavereiden kanssa hengaillessa, kesäkeleistä nauttiessa ja siinä sivussa opiskellessa. Toivottavasti kesä tulee pian Suomeenkin. Ihanaa juhannusviikkoa kaikille! <3

Postauksen kuvat täältä.

Alpentour

Hallo! Kuten jo aiemmin mainitsin, vietin toukokuun viimeisen viikonlopun Alppiretkellä. Reissu oli lähtökohdiltaan aika jännittävä, koska molemmat matkakaverini joutuivat perumaan tulonsa viime hetkillä sairastelun vuoksi ja en tuntenut 40 hengen porukasta oikeastaan ketään paria moro-tuttua lukuun ottamatta. Lisäksi on sanottava, että vaikka rakastankin luontoa, niin ajallisesti nautin siitä korkeintaan niin kauan, kunnes iskee jälleen tarve käyttää saniteettitiloja. En siis ole ollenkaan sellainen ryvettyjä-tyyppi, joka painelisi menemään pitkin festareita, metsiä ja eksoottisia maailmankolkkia tukka rasvaisena, polvet ruvella ja hikinen reppu niljakkaaseen selkään liimaantuneena. Nyt oli kuitenkin tarkoitus viettää viikonloppu pienessä mökissä kahden tunnin kävelymatkan päässä kaikesta sivistyksestä ilman verkkoa, suihkua, lämmitystä tai vessaa. Sähköä oli sen verran että pari lamppua saatiin valaisemaan mökkiä läpättävällä valollaan.

"Suihku".

Onneksi kuitenkin ollaan Saksassa, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että matkanjärjestäjät huolehtivat erittäin esimerkillisesti jatkuvasta kaljansaannista. Pääsin siis sukeltamaan entistä syvemmälle saksalaiseen olutkulttuuriin samalla kun pahin reissujännä tasoittui Augustineria lipittäessä. Suomessa ainoa mulle tuttu ns. tilannesidonnainen kalja on saunakalja, mutta saksassa tilannesidonnaisia kaljoja on paljon enemmän. On matkakalja, odotuskalja, vaelluskalja, perillepääsykalja, huippukalja jne. ja olennaista on se, että näitä kaljoja voi juoda missä tahansa ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Tämä on erittäin kummallista ja mielenkiintoista. Erityisesti Baijeri on käsitykseni mukaan vanhoillista ja konservatiivista aluetta, missä mm. uskonto on tärkeässä roolissa ja mitä mielikuvituksellisimmat asiat ovat ankarasti kielletty eli verboten (tärkeä sana kaikille Saksaan reissaaville). Ja silti täällä Päivi Räsäsen paratiisissa voi läträtä alkoholilla milloin ja missä tahansa ja se on täysin hyväksyttävää. Jos junassa laittaa jalkansa vastapäiselle penkille lepäämään (myös ilman kenkiä), on konduktööri sättimässä alta aikayksikön, mutta vieressä meiskaavat nahkapöksysankarit saavat hölskytellä kaljaansa ihan vapaasti ympäriinsä. Ja tämä ei muuten ole liioittelua, kyseinen skenaario on toteutunut usein, viimeksi eräänä toukokuisena torstaina aamukahdeksan pintaan.

Minä ja vaelluskalja.

Perjantaina 29.5. matkattiin ensin junalla pieneen Benediktbeuernin kylään ja aloitettiin sieltä kauppareissun jälkeen patikointi mökillemme. Ihan kevyestä iltakävelystä ei ollut kyse, sillä meillä oli tietysti kaikki viikonlopun ruuat ja juomat kannettavanamme omien tavaroiden lisäksi ja koko kahden tunnin matka oli jyrkkää nousua kivikkoisilla poluilla. Nousu yltyi jopa niin rankaksi, että päätin kokeilla suomeksi kiroilua, kun jostain joskus luin, että se auttaa fyysiseen kipuun. Ainakin nauratti, jos ei muuta. Perille kuitenkin päästiin hengissä ja mökillä ilta jatkui porukkaan tutustuen, syöden ja arvaatte varmaan mitä juoden… 

IHAN OIKEITA VUORIA!!

Lauantai oli reissun pääpäivä ja tarkoituksena oli mökkimme takana siintävän vuoren korkeimmalle huipulle, jonka nimeä en nyt muista, mutta korkeus oli kuulemma jotain 1800 metrin luokkaa. Lähdettiin matkaan porukalla, mutta puolen välin paikkeilla alkoi muodostua erilaisia pienempiä ryhmiä vaellustahdin mukaan. Itse ajauduin lopulta kiipeämään yksin, koska homman käydessä rankemmaksi, lisäsin luonnollisesti vauhtia, jotta tuska olisi nopeammin ohi. Voin kertoa, että tämän ratkaisun seurauksena vähän hapotti huipulle päästessä! Toisaalta oli aika siistiä ja pelottavaakin huomata, että muut ovat jääneet taakse. Pysähdyin ihailemaan maisemia ja hengittämään raikasta alppi-ilmaa. Alaspäin katsoessa alkoivat jalat tutisemaan, niin korkealla tunsin olevani. Oli ihmeellisen hiljaista. 

Ekat huipulla!!

Huipulle pääsy oli tietenkin aivan mieletön kokemus ja pakko myöntää, että vanhana nössönä meinasin vähän liikuttuakin, kun näkymät olivat yksinkertaisesti niin upeat. En ollut koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Joku paatse siellä huipulla sitten osoitteli, että tuossa on Zugspitze ja lukuisia muita huippuja, joten voin sanoa, että Alpit on nyt nähty. Olin säästellyt kännykän akkua huippua varten, jotta voisin kuunnella siellä vielä yhden biisin ja - anteeksi sanavalintani - mutta se tunne, kun istuu huipulla kiven reunalla ja näkee jotain niin käsittämätöntä kuin Alpit edessään ja se tilanteeseen sopiva biisi soi korvissa! Nevöfoget.

"Antakaa mun syrjäytyä  rauhassa"

Illalla juhlistettiin sitä, että kaikki selvisivät hengissä takaisin mökille (mitä nyt joku juuttui repustaan sähköaitaan tai astui liukumiinaan), laitettiin yhdessä ruokaa ja pelailtiin pelejä. Siinä vaiheessa olin jo ihan tottunut mökkielämään ja mm. pelastin mun pelikaverit kammottavan hämähäkin hyökkäykseltä ja en valittanut juuri ollenkaan puutteellisista hygieniaolosuhteista ruuanlaiton yhteydessä. Musta on siis kuoriutumassa kunnon reissureijo, jota ei pieni rähjääntyminen haittaa. Ihan hävettää ajatella, kuinka hysteerinen olen ennen ollut. Olen ajatellut, että Suomen rajojen ulkopuolella kaikki on joko likaista tai sitten se kuuluisa bakteerikanta on vaan niin erilainen, että saa olla tarkkana. Hanavettä en ole tainnut juoda aikaisemmin edes Ruotsissa ja en olisi ikinä voinut kuvitella yöpyväni jossain hostellissa ennen vaihtoa. Saati sitten vuokratussa makuupussissa mökissä, jossa on hiiriä, suuria hämähäkkejä ynnä muita örkkejä. Pientä karaistumista siis havaittavissa, hyvä niin!

Sunnuntaina puunattiin mökki kuntoon väsyneissä tunnelmissa ja patikoitiin alas (huomattavasti helpompaa kuin tullessa) ja käytiin kunnon Biergartenissa syömässä. Siinä kohtaa suurin osa vaihtoi jo oluen Apfelschorleen, tiedä sitten mikä oli syynä… Sunnuntai-iltana kotiin palatessani oloni oli varsin hämmentynyt. Näin ja koin jotakin täysin uutta, menin ulos mukavuusalueeltani monellakin tapaa ja tutustuin moniin tosi siisteihin tyyppeihin. Fiilistelen vieläkin Alppitouria mielessäni ja toivon todella, että pääsisin tekemään jotain vastaavaa uudelleenkin. Seuraava reissu sijoittuu kuitenkin hieman urbaanimpaan ympäristöön, nimittäin mennään kesäkuun lopussa Barcelonaan tyttöporukalla. Odotan suurella innolla, vaikka nyt tuntuukin hyvältä olla kotona. Asiat ovat siis niin sanotusti balanssissa! Toivottavasti muillakin on kaikki hyvin <3 Auf Wiederhören!